Euroopan unionin kriittisten raaka-aineiden asetus

Avoin kirje: Ilmaisemme huolemme EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksesta

Yhdistysten ja yhteisöjen allekirjoitukset

• Rajat Lapin kaivoksille ry
• Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry
• Villilohi ry
• Lapin matkailuelinkeinon liitto, Finnish Lapland Tourist Board ry
• Muonion paliskunta
• Pro Ylläs
• Äkäslompolon kyläyhdistys ry
• Pro Kuusamo ry
• Ylitornion-Pellon Luonto ry
• Sompion Luonnonystävät ry
• Pelastetaan Kolin maisemat -kansanliike
• Ei kaivosta Pyhä-Luoston alueelle -ryhmä
• Pelastetaan Päijänne -ryhmä

 

Asiantuntijoiden allekirjoitukset

Satu Jaatinen, KTM, kunta- ja aluevaltuutettu, rahoitusmarkkinoiden asiantuntija, Pelastetaan Päijänne -ryhmän perustaja.
Tarja Richard,  FT, EU:n rakennerahastoista vastaava hallintojohtaja, Marseille, Ranska
Peter Brandt, DI, yrittäjä, tiivisrakenneasiantuntija
Helvi Heinonen-Tanski, MMT, dosentti Itä-Suomen yliopisto
Leif Ramm-Schmidt, DI, kemia, yrittäjä, erikoisala teollisuuden vaativien jätevesien käsittely
Niina Helistö, maanmittari, ent. kaivostyönjohtaja, Rajat Lapin kaivoksille ry:n perustaja
Mika Merkku, poromies, Rajat Lapin kaivoksille ry:n puheenjohtaja
Miisa Mink, KTM, yrittäjä, Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja ja puheenjohtaja
Marjo-Riina Alhainen, luonnontuoteneuvoja, Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja
Marianne Juntunen, FT biokemia, DI
Jari Natunen, FT biokemia, Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija, Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry puheenjohtaja.

 

Katsomme, että kaivostoimintaa ja akkuteollisuutta ohjaamaan tarvitaan yhtenäinen EU-lainsäädäntö, mutta vihreän ja digitaalisen siirtymän kestävä toteutus tulee olla sen keskiössä. Kun luodaan asiaa EU-tasolla koordinoivaa elintä, on otettava huomioon, että kansallisesti on vielä paljon tehtävää esimerkiksi kaivoksiin  ja akkuteollisuuteen liittyvien direktiivien toimeenpanossa. Suomen lainsäädäntöä ei ole esimerkiksi vielä yhtenäistetty EU:n kaivannaisjätedirektiiviin asetusten osalta. Kaivannaisjätedirektiivi on EU:n sitovaa lainsäädäntöä, jonka mukaan kaivostoiminnan jätteistä ei saa aiheutua vesistöjen tai pohjaveden pilaantumista edes pitkän ajan kuluessa.

Suomi eroaa useimmista muista Euroopan maista siten, että puhdasta pohjavettä on kaikkialla ja maatamme peittää satojentuhansien järvien ja jokien verkosto. Järvet peittävät 1/10 pinta-alastamme, ja 87 % niistä on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Useat elinkeinot, kuten matkailu, elintarviketeollisuus, kalastus ja poronhoito ovat riippuvaisia puhtaasta luonnosta (Katso lisää liittestä 1)

Suomen vesistöt ja pohjavesi ovat kuitenkin erityisen hauraita: ne ovat matalia ja haitta-aineet hajoavat hitaasti. Samalla Suomen kallioperän mineraalipitoisuus on perinteisiin kaivostoimintaa harjoittaviin maihin verrattuna matala, mikä johtaa siihen, että kaivotoiminnassa tehdään suurempia avolouhoksia, kemikaaleja käytetään enemmän ja kaivosjätteitä syntyy valtavia määriä. Suomen nykyiset kaivokset tuottavat jo yli 70% Suomen kaikista jätteistä ja yli 90% vaarallisista jätteistä. 

On huolestuttavaa, jos kriittisiä tai strategisia mineraaleja louhiville kaivoksille annettaisiin lupa ohittaa luonnonsuojelu-, vesipuite- tai kaivannaisjätedirektiivin vaatimukset. Ilmastonmuutoksen torjuminen tai kriittisten raaka-aineiden louhiminen ei saa aiheuttaa vesistöjen pilaantumista. Huonosti toteutetut kaivokset voivat pilata kokonaisia vesistöjä ja pohjavesialueita. Suomen matkailuelinkeinon ja elintarviketeollisuuden viennin  toimintaehtoja sekä Suomen luonnon puhtautta ei saa vaurioittaa.

Lisäksi haluamme korostaa, että lupamenettelyn nopeuttaminen 24 kuukauteen ei nykyisellään ole mahdollista Suomessa. Kaivos- ja akkuteollisuuden lupamenettelyssä ilmenee Suomen tämänkin hetkisillä, pitkillä käsittelyajoilla vakavia puutteita. Ne ovat jo johtaneet useisiin katastrofaalisiin seurauksiin ympäristön ja valtiontalouden kannalta sekä lupien kumoamispäätöksiin. (Katso lisää liitteestä 2). Suomessa on paljon tehtävää, että prosesseja voitaisiin tehostaa ja oikeudenmukaistaa.

Yhtenä syynä nykyisiin lupa- ja YVA-menettelyjen pitkiin käsittelyaikoihin Suomessa ovat teollisuusyritysten konsulteilta tilaamat selvitykset, jotka osoittautuvat liian usein puutteellisiksi tai virheellisiksi.

Lisäksi puutteita on kansallisessa sääntelyssä, viranomaisten ohjeistuksessa, resursseissa ja toisinaan tieteellisessä osaamisessa. Viranomaisten ja lupia hakevien yritysten välistä yhteistyötä ei ole riittävästi eriytetty. 

Parannettavaa on myös sosiaalisen toimiluvan saamisessa, eli lupamenettelyä koskevien alueiden asukkaiden, muiden elinkeinojen ja alkuperäiskansa saamelaisten huomioimisessa. Tähän ei ole Suomessa olemassa vakiintunutta menettelytapaa, mikä yhdessä puutteellisten lupahakemusten kanssa on johtanut suureen määrään valituksia eri oikeusasteissa. Kaivostoiminnan tai akkuteollisuuden hankkeiden ekologisia yhteisvaikutuksia ei lisäksi selvitetä riittävästi.

Kaivosrakentaminen Suomessa on laadultaan heikkoa, koska siiinä ei vaadita normaalia rakentamisen eurokoodijärjestelmän, eli rakentamisen suunnittelustandardien, noudattamista. Vaikka kaivosrakentaminen täyttää taitorakentamisen määritelmän, siinä ei tehdä taitorakenteissa vaadittavia suunnitelmien rinnakkaistarkastuksia.

Lisäksi on huomioitava seuraavaa yleisellä tasolla:

Suomen kaivos-, malminjalostus- ja akkuteollisuus on pääosin ulkomaisessa omistuksessa, mikä voi aiheuttaa ongelmia omavaraisuuden suhteen. Esimerkiksi Haminaan suunnitellusta akkutehtaasta 60 prosenttia on kiinalaisessa omistuksessa. Tehtaan lupamenettelyssä on ilmennyt edellä mainittuja ongelmia.

Rahoitusta ja investointeja siirtymän kestävyyden kannalta tärkeisiin innovaatioihin, teknologioihin ja toimintoihin tulee priorisoida. Tällaisia ovat ennen kaikkea ympäristönsuojeluteknologia, jonka tarpeellisuutta haluaisimme korostaa; akkumetalleja korvaavat tuotteet; kaivannaisjätteiden sivuvirtoja hyväksikäyttävä teknologia sekä kierrätys ja uusiokäyttö. Vastaavasti tulee välttää rahoitusta ja investointeja vanhan teknologian tukemiseen. 

EU-maalle, joka tuottaa mineraaleja tai teknologiaa, tulee turvata oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus sen tuottamista hyödyistä suhteessa maan kantamiin riskeihin. EU:n kriittisten raaka-aineiden ylikansallisessa toimikunnassa tulee olla mukana edustajia myös kansalaisjärjestöistä.

LIITTEET:

Liite 1: Suomen luonnon puhtaus ja elinkeinot.

Liite 2: Selvitys kaivosten lupaprosessien kestoista ja niihin liittyvistä riskeistä

 

Askelmerkit kestävään raaka-aineasetukseen

1-2 artikla asetusehdotuksen tavoitteet ja määritelmät

• 10 %:n lisäys neitseellisten raaka-aineiden omavaraisuudessa ei ole tavoitteena sellainen, että se perustelisi ympäristöriskien sallimisen tai nykyisen ympäristölainsäädännön heikentämisen. Ympäristölainsäädäntöä tulee päinvaston tiukentaa. 
• Ympäristökatastrofit voidaan torjua oikean lainsäädännön avulla. Esimerkiksi varmistamalla vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin toteutuminen siten, että myös jätteiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioidaan, sekä varmistamalla BAT-ympäristöteknologian, eli parhaan käyttökelpoisen tekniikan, käyttöönotto kaikissa ympäristöluvissa. Rahoitusta ja investointeja ympäristöteknologiaan tulee lisätä. 

 

4 artikla Kriittisten raaka-aineiden luettelo

• On olennaista, että malmin kriittisen raaka-aineen pitoisuus tulee olla riittävän suuri, jotta hanke voidaan määritellä kriittiseksi hankkeeksi. Täytyy varmistaa, että kriittisten hankkeiden lainsäädäntöä ei pyritä käyttämään hyväksi. Vähäisen malmipitoisuuden ei tule tehdä hankkeesta kriittistä tai strategista hanketta.
• Mineraalin ”strategisuutta” tai ”kriittisyyttä” taikka sen tuottamiseen suunnitellun varhaisen vaiheen malminetsintä- tai kaivoshankkeen yhteiskunnallista tarpeenmukaisuutta ei voi ennustaa vuoteen 2030 asti teknologian nopea kehitys huomioon ottaen. Asetuksien raaka-ainetarpeen kartoituksesta puuttuu vireillä olevien hankkeiden globaalit tuotantoennusteet ja kattava selvitys kehittyvien teknologioiden vaikutuksesta raaka-ainetarpeeseen. On mahdollista, että kaivoksen toiminnan alkaessa raaka-aine ei ole enää kriittinen.
• Asetusluonnoksen voidaan katsoa olevan Suomen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, koska kriittisten raaka-aineiden määrittelyä ei ole perusteltu tarpeeksi kattavasti. Raaka-aineen kriittiseksi määrittely ei saa olla mielivaltaista. Esimerkiksi kuparin ja nikkelin kriittisyyttä ei perustella, eivätkä ne ole ilmoitettujen kriteerien perusteella kriittisiä. Tulisi varmistaa, että asetus ei väärin perustein anna joillekin hankkeille kohtuutonta etua ja yhteiskunnan tukea, eikä siten vääristä kilpailua. 
• Strategiset ja kriittiset materiaalit tuleekin määritellä niin, että teollisuus, joka käyttää vanhaa teknologiaa tai tulevaisuudessa mahdollisesti tarpeettomiksi osoittautuvia mineraaleja, ei saa kilpailuetua
• toiminnastaan. Sen sijaan uuden teknologian kehittämisestä tulee palkita.

 

5.2 artikla Vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön

• Suomen lainsäädäntöä ei ole vielä yhtenäistetty EU:n kaivannaisjätedirektiiviin asetusten osalta. Direktiivin mukaan kaivostoiminnan jätteistä ei saa aiheutua vesistöjen tai pohjaveden pilaantumista edes pitkän ajan kuluessa.
• Suomen vesistöt ja pohjavesi ovat kuitenkin erityisen hauraita: ne ovat matalia ja haitta-aineet hajoavat hitaasti. Suomen kallioperän mineraalipitoisuus on perinteisiin kaivosmaihin verrattuna matala, mikä johtaa kaivostoiminnassa suurempiin avolouhoksiin, kemikaalien käyttömäärään ja kaivosjätteiden määrään. Suomessa jo nykyisellä määrällä kaivoksia, yli 70% kaikista jätteistä ja yli 90% vaarallisista jätteistä on kaivannaisjätteitä.
• Näin ollen on kriittisen tärkeää, että EU:n kaivannaisjätedirektiivi on harmonisoitu täysin Suomen lainsäädäntöön ennen asetusten täytäntöönpanoa Suomessa.

 

5.3. Artikla Vaikutukset viranomaisten toimintaan. 

• Puutteellisesta kansallisesta sääntelystä ja ohjeistuksesta johtuen yhtiöiden palkkaamat konsultit usein käyttävät puutteellisia tai virheellisiä tietoja lupahakemuksissa, mikä viivyttää prosesseja.  Virkamiesten kyky hakemusten käsittelyyn on myös riittämätön vähäisten resurssien ja toisinaan osaamistason takia.
• Lupaselvitysten tulisi olla täysin riippumattomien tieteellisten asiantuntijoiden tai virkavastuulla toimivien asiantuntijaviranomaisten laatimia. Kannatamme viranomaisten resurssien lisäämistä, etenkin tieteellisen osaamisen saralla. 
• FPIC (free, prior and informed consent) ja right to say no -periaatteita tulisi noudattaa. Haitankärsijöiden omaisuudensuojan, elinkeinojen, paikallisten yhteisöjen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksia tulee kunnioittaa. Århusin sopimuksen mukaisesti kansalaisyhteiskunnalle tulee antaa oikeat ympäristötiedot sekä resursseja tiedon hankkimiseen ja ymmärtämiseen. Kaivostoiminnan tulee olla yhteiskunnan ja paikallisen kokonaisedun mukaista myös pitkää aikajaksoa tarkastellessa.

 

7 artikla Strategisten hankkeiden toteuttaminen

• Täytyy olla selvää, mitä etusijamenettelyllä tarkoitetaan. Ympäristönsuojelua koskevat direktiivit, kuten vesipuite- ja kaivannaisjätedirektiivi, Seveso vaarallisten aineiden direktiivi ja kemikaaliasetukset eivät saa jäädä toissijaisiksi kriittisten raaka-aineiden ja nollateknologioiden asetusten suhteen. 
• On huolestuttavaa, että vesipuitedirektiivistä poikkeaminen voisi myös tarkoittaa kaivannaisjätedirektiivistä poikkeamista tai pitkäaikaista ristiriitaa suhteessa siihen. Vesipuitedirektiivistä poikkeaminen vaikuttaisi heikentävästi laajoihin ja tärkeisiin vesistöalueisiin, Tämä on äärimmäisen huolestuttava kehityksen suunta, eikä ole linjassa EU:n ympäristönsuojelutavoitteiden kanssa.
• Luonnonsuojeludirektiiveistä poikkeaminen voi aiheuttaa peruuttamattomia vahinkoja luonnon monimuotoisuudelle ja uhanlaisille lajeille. Kategorista poikkeusta näistäkään ei tule sallia.
• On myös ristiriitaista, että muilta teollisuudenaloilta vaaditaan toiminnan vesistövaikutuksien parantamista, mutta kaivoksille sallittaisiin vesistöjen tilan huonontaminen. Esimerkiksi Kemijoki oy ja Pohjolan Voima ovat tuoreella korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä velvoitettu parantamaan Kemijoen veden laatua ja ekosysteemiä ohitusuomilla ja muilla toimenpiteillä. Samaan aikaan Kemijokeen suunnitellaan kuitenkin laskettavan jopa kuuden avattavan kaivoksen jätevedet.
• On äärimmäisen tärkeää varmistaa, että kaivannaisjätedirektiivin vaatimusten tulee aina täyttyä myös strategisissa hankkeissa. Kaivannaisjätedirektiivin vaatimukset liittyvät kaivosyrityksen kaivoksen jätehuoltoon tekemiin investointeihin, eivät luvituksen nopeuteen.
• Esitämme, että jollei hanke täytä suojeludirektiivien ja -asetusten vaatimuksia, sitä ei tulisi rahoittaa.
• Suomen valtioneuvoston kirjelmässä U 7/2023 vp huomioidaan, että poikkeaminen ympäristön ja vesiensuojelua koskevista EU-säädöksistä saattaa vaikuttaa vesiensuojeluun Suomessa. 
• On ehdottoman tärkeää huomioida Suomen vesistöjen ja pohjaveden puhtauden erityislaatuisuus sekä tärkeys muille elinkeinoille, kuten matkailulle ja elintarviketeollisuudelle.
• Suomen hallituksen esityksessä vihreän siirtymän hankkeiden väliaikaista etusijaa koskevaksi lainsäädännöksi hankkeen etusijamenettelystä todetaan, että se voitaisiin myöntää vain Do No Significant Harm -hankkeille (DNSH). Primääriset kaivoshankkeet eivät täytä DNSH-ehtoja. Kaivosteollisuus ei myöskään kuulu EU:n kestävien teollisuudenalojen taksonomiaan.
• Tulee myös huomioida, että poikkeaminen vesipuitedirektiivistä edellyttäisi intressivertailua, jota varten olisi välttämätöntä selvittää kaivannaisjätteiden pitkäaikaiset vaikutukset. Vesipuitedirektiivin 4. artikla kohta 7c:
  “c) muutosten syyt ovat yleisen edun kannalta erittäin tärkeitä ja/tai uusien muutosten ihmisten terveydelle, ihmisten turvallisuuden ylläpitämiselle tai kestävälle kehitykselle tuomat hyödyt ylittävät 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisesta ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt”
• Koska vesipuitedirektiivistä poikkeaminen edellyttäisi intressivertailua, sen toteutusta ja arviointia tulisi kehittää. Vesipuitedirektiivin 4. artiklan kohta 7d edellyttäisi tunnelikaivoksen tutkimista avolouhoksen vaihtoehtona

 

10 artikla Lupamenettelyn kesto

• Asetuksen ehdottama lupaprosessien nopeuttaminen on erittäin kyseenalaista, sillä 24 kuukautta kaivoksen luvitukseen on äärimmäisen lyhyt aika. Yhtään tämänhetkistä kaivosta ei ole luvitettu tässä ajassa. Nopeutetussa käsittelyssä on suuri riski luvituksen laadun heikentymiselle. 
• Hätäinen kaivosten ympäristölupien myöntäminen voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin ympäristön ja valtiontalouden kannalta (esim. Talvivaaran ympäristökatastrofit ja konkurssit 2012-2015) sekä kalliisiin ja vaikeasti hallittaviin jäteongelmiin (mm. Kittilän kultakaivoksen syanidirikastusaltaan ympäristöluvan kumoaminen 2022).
• Mikäli 24 tai 12 kk:n aikaraja säädetään, tulee määritellä selkeästi, mitä aikaraja kattaa. Ympäristövaikutusten arviointi tai hakijan täydennyksistä johtuva viivästys ei voi kuulua tähän pakolliseen aikarajaan. (Artikla 10)
• Kohta 4: Automaattinen hyväksyminen. Suomen valtioneuvoston esittämien huomioiden lisäksi automaattinen hyväksyntä on ongelmallista, mikäli yritys pystyy omalla toiminnallaan tahallaan viivästyttämään prosessia ja saamaan siten automaattisen hyväksynnän. Yritysten tahallinen viivyttely on jo tällä hetkellä yleinen käytäntö. 
• Kaivos- ja akkuteollisuuden lupamenettelyssä ilmenee Suomen tämänkin hetkisillä, pitkillä käsittelyajoilla vakavia puutteita. Ne ovat jo johtaneet useisiin katastrofaalisiin seurauksiin ympäristön ja valtiontalouden kannalta sekä lupien kumoamispäätöksiin. (Katso lisää liitteestä 2).
• Yhtenä syynä nykyisiin lupa- ja YVA-menettelyjen pitkiin käsittelyaikoihin Suomessa ovat teollisuusyritysten konsulteilta tilaamat selvitykset, jotka osoittautuvat liian usein puutteellisiksi tai virheellisiksi. Lisäksi puutteita on kansallisessa sääntelyssä ja ohjeistuksessa, viranomaisten resursseissa ja toisinaan tieteellisessä osaamisessa.
• Suomessa on parannettavaa myös sosiaalisen toimiluvan saamisessa, eli  lupamenettelyä koskevien alueiden asukkaiden, muiden elinkeinojen ja alkuperäiskansa saamelaisten huomioimisessa. Tähän ei ole Suomessa olemassa vakiintunutta menettelytapaa, mikä yhdessä heikkojen lupahakemusten kanssa on johtanut suureen määrään valituksia eri oikeusasteissa. 

 

11 artikla Ympäristöarvioinnit ja luvat

• Yleisesti ottaen on tärkeää, että YVAn perusteellista läpikäymistä ei saa alistaa kohtuuttomille aikarajoille. 
• On epäselvää, miten viranomainen voisi etukäteen määrittää ympäristövaikutusten arviontiin sisällytettävien tietojen laajuuden ja yksityiskohtaisuuden 30 vuorokauden aikana, ilman että se on tietoinen hankkeen yksityiskohdista. Lyhyessä ajassa tehty, sitova selvitys ilman täydellisiä ja lopullisen arvioinnin tietoja hankkeesta vaarantaa ympäristövaikutusten arvioinnin oikeellisuuden. Lisäksi se edellyttää suurta määrää viranomaisresursseja, joita ei ole huomioitu asetusehdotuksessa. Käytännössä selvitys vastaisi osin Suomen YVA-menettelyssä YVA-ohjelmaa ja hakijan opastusta, mutta jäisi hyvin vajaaksi johtuen mm. kuulemisten puuttumisesta. (kohta 1)
• Kuten Suomen valtioneuvosto kirjelmässään toteaa, YVA-prosessien nopeuttaminen voisi myös estää Suomen perustuslain ja Århusin sopimuksen mukaisen kansalaisten kuulemisen. Näin huolestuttavaa kehityksen suuntaa ei tulisi sallia. 
• Suomen YVA-käytännöissä tulisi huomioida kaikkien direktiivien edellyttämät arviot. Esimerkiksi Seveso-direktiiviin tai kemikaalien vaikutuksiin liittyvät tarkemmat arviot puuttuvat yleisesti kaivosten YVA-arvioinneista.
• Kaivostoiminnan tai akkuteollisuuden hankkeiden yhteisvaikutukset voivat olla suuria ja niiden selvittäminen tulee ehdottomasti olla varmistettu.
• Positiivista asetusehdotuksessa on kaivosluvan ja ympäristöluvan yhdistetty käsittely sillä ehdolla, että lupien laatua ei heikennetä. Ympäristöluvan ja kaivosluvan yhteensovittamisen tulee edesauttaa luvituksen selkeyttä ja oikeudellisuutta – lupien laatua täytyy parantaa ja heikentäminen tulee välttää. Tällä hetkellä ympäristölupa myönnetään yleisesti vasta kaivosluvan jälkeen, joka aiheuttaa useita ongelmia ympäristövaikutusten huomioimisessa sekä riskejä vapaakauppasopimusten investointisuojan kanssa. 

Oikein toteutettu yhdistetty prosessi mahdollistaa, ja sen tulee täyttää, seuraavat tavoitteet:
1) ympäristövaikutukset ja kustannukset niiden estämiseksi pitkällä aikavälillä otetaan huomioon jo kaivosta suunniteltaessa

2) ympäristövaikutukset huomioidaan yleisten ja yksityisten etujen määräyksissä 

3) ympäristöluvan vakuudet, kaivoksen rakenteiden ja jätehuollon kustannus pitkällä aikavälillä ovat tiedossa, kun tarkastellaan taloudellista kannattavuutta.

• Haitta-aineiden raja- ja ohjearvoja tulisi kehittää laajemmin myös EU:ssa.

 

30 artikla Ympäristöjalanjälkeä koskeva ilmoitus

• Ilmastovaikutukset, kuten hiilidioksidi- ja metaanipäästöt, jotka aiheutuvat kaivoksista, niistä johtuvista maankäytön muutoksista, sekä jätteiden pitkäaikaisesta käsittelystä ja loppusijoituksesta, tulee myös huomioida. (Artikla 30)
• Ympäristöjalanjälkeä tulee valvoa ympäristönäytteiden perusteella. 

 

34 artikla Euroopan kriittisiä raaka-aineita käsittelevä toimikunta

• On vaarana, että ylikansallisen toimikunnan päätöksistä syntyy ristiriitaa paikallisten lakien kanssa. Tulee varmistaa, että Suomen kuntien itsemääräämisoikeus säilyy myös jatkossa.
• Toimikunnassa tulisi olla mukana edustajia myös kansalaisjärjestöistä. Esityksistä tulee tehdä EU-tason kuulemiset.
• Hankkeisiin liittyvä strategisuuden määritteleminen tulee olla osa lupahakemuksen kuulemista. 

 

Suomen tilanteesta

• Kaivosteollisuus aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Yksi tärkeimpiä taustatekijöitä Suomessa on, että EU:n kaivannaisjätedirektiiviä ei ole vielä tosiasiallisesti toimeenpantu. Ympäristöministeriö on käynnistänyt asiasta hankkeen 7.3.2023, koska ”Kansallinen kaivannaisjätesääntely ei täysin vastaa EU:n kaivannaisjätedirektiivin vaatimuksia.” Kaivosten lupahakemukset eivät silti täytä tämänkään hetken kansallisen kaivannaisjäteasetuksen vaatimuksia, kuten on todettu esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden useassa päätöksessä. Heikot hakemukset ja ympäristövaikutusten arvioinnit ovat syynä useaan pitkittyneeseen lupaprosessiin. Tämän vuoksi kansallista sääntelyä ja ohjeistusta on parannettava.
• Lisäksi ongelmia aiheuttavat puutteet raskasmetallien ja prosessikemikaalien raja- ja ohjearvoissa sekä pölyntarkkailussa. 
• Ongelmallista on myös se, että Suomen viranomaisilla ei ole korruption vastaista ohjeistusta, ja henkilöstön vaihtuminen viranomaistyön ja kaivosyritysten välillä on tiivistä. 
• Kaivosrakentaminen ei vastaa laadultaan muuta rakentamista Suomessa. Tämä johtuu siitä, että siiinä ei vaadita normaalia rakentamisen eurokoodijärjestelmän, eli rakentamisen suunnittelustandardien, noudattamista. Taitorakenteissa vaadittavia suunnitelmien rinnakkaistarkastuksia ei myöskään vaadita, vaikka kaivosrakentaminen täyttää taitorakentamisen määritelmän. Kaivosrakentaminen tulisi muuttaa alisteiseksi eurokoodijärjestelmälle ja taitorakentamisen laadunvarmistukselle.
• Suomessa ollaan käynnistämässä työtä, jonka avulla kaivosten ympäristöasioita pyritään saattamaan parempaan kuntoon, erityisesti kaivannaisjätteiden osalta. Kaivannaisjätteet aiheuttavat suurimmat vaikutukset vesistöihin ja pohjavesiin. 
• Kaivannaisjätedirektiivin toteutumista ollaan parantamassa mm. ympäristöministeriön hankkeen kautta. Tällä hetkellä kaivoksien tila on kuitenkin huolestuttava. Asiasta lausuttiin muun muassa ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan kaivoslakilausunnossa ja -mietinnössä. 
• Lähes kaikki Suomessa louhittu malmi on sulfidimalmia, minkä ansiosta jätevesiin aiheutuu korkeita haitta-aineiden pitoisuuksia (hapan valuma). Kaivosten mineraalipitoisuus on usein kansainvälisesti mitattuna matala, mikä tarkoittaa, että tarvittavat alueet ovat valtavia, kaivokset ovat tyypillisesti avolouhoksia ja prosessikemikaaleja tarvitaan suuria määriä. 
• Tämän lisäksi Suomen vesistöt ja pohjavesi ovat luonteeltaan erityisen herkkiä: sisävedet ovat usein matalia ja kemiallisten ominaisuuksiensa takia erityisen haavoittuvaisia kaivoksen päästöjen vaikutuksille. Pohjavettä suojaava maakerros on ohut. Kylmä ilmasto hidastaa merkittävästi hajoavien aineiden poistumista.